Svendsenien perheen Intian-matka
ei ole mennyt ihan putkeen. Äiti Susania syytetään rakastajansa tapon
yrityksestä, isä Laban on karannut seitsemäntoistavuotiaan maharadžan tyttären
kanssa ja saanut peräänsä mafian, poika Harald on pidätetty epäiltynä
antiikkiesineiden salakuljetuksesta ja tytär Thit on lyöttäytynyt yhteen Kalin
temppelin papin kanssa.
Ulospääsyn tukalasta tilanteesta
tarjoaa salaperäinen Thorkild Hegn, joka teeskentelee olevansa Tanskan
suurlähetystöstä. Hän haluaa että Susan hankkii tietoja 1970-luvulla
perustetusta tulevaisuuskomiteasta. Susan suostuu, perhe pääsee takaisin kotiin
Tanskaan ja syytteet raukeavat.
Susan on huippufyysikko ja
hänellä on harvinainen taito, vaikutus: ihmiset uskoutuvat hänelle, kertovat
kaiken tietonsa ja tunteensa hänen läsnä ollessaan. Hän alkaa jäljittämään nyt
jo lakkautetun salaisen komitean jäseniä käyttääkseen näihin vaikutustaan. Pian
komitean jäseniä alkaa kuolla eikä myöskään Susan perheineen ole turvassa.
Kirjassa on jännitystarinan kaari
koukkuineen ja yllättävine käänteineen. Tarina kuitenkin kasvaa yli
perusjännärin rajojen ja kuvaa oivaltavasti hajoamispisteessä olevan perheen
dynamiikkaa, kuinka toisia työnnetään kauemmas ja kuitenkin kaivataan, muistot
hellivät ja piinaavat.
Susanin vaikutus muistuttaa monella
tapaa Höegin maailmanmaineeseen nostanutta Lumen
tajua. Lumen tajun Smilla ja Susanin
vaikutuksen Susan ovat übermahtavia, peräänantamattomia ja vahvoja. Kuin
Peppi Pitkätossu, Pikku Myy ja
Lemminkäisen äiti olisi tiristetty yhdeksi henkilöksi.
Susanin vaikutuksesta puuttuu kokonaan Lumen tajua jossain määrin vaivannut rautalangasta vääntö ja
luettelomainen ympäristön ja henkilöiden kuvaus. Ilmaisu on hiotumpaa, juonen
tempo sopivan vauhdikas ja jännitys pysyy yllä loppuun asti väsähtelemättä välillä. Dystooppinen
yhteiskunakritiikki viiltää, Höeg piirtää Tanskasta ja koko maailmasta
kylmäävän kuvan, mitä
tulevaisuuskomiteassa tapahtui?
Laatujännäreitä kumpikin, ja paljon muuta, kerta
kaikkiaan.
Susanin vaikutus (Effekten af
Susan) / Peter Höeg ; suomentanut Katriina Huttunen. Tammi 2015, 426 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti