Takaikkuna - Pauliina Susi

Lando katselee monitorista, kuinka Leia kiskoo hametta polviensa peitoksi, turhaan sillä hame on liian lyhyt, ja Lando päättää ottaa suoran kontaktin. Ei, kyseessä ei ole tahmainen Tähtien sota -parodia, vaan Pauliina Suden loistava aluevaltaus psykologisen jännityskirjallisuuden saralla.

Leia Laine on toiminnanjohtaja hankkeessa, jonka tarkoitus on verkossa tukea seksipalveluja ostavia miehiä. Esiintyminen lööppejä hamuavassa television keskusteluohjelmassa nostattaa somerällätyksen, ja Leia saa nettimeuhkaajien lisäksi huomiota myös populistipuoluetta edustavalta oikeusministeriltä, sekä kaiken näkevältä nettivelholta.

Luulisi, että tästä asetelmasta lähtee rullaamaan perusjännäri, jossa hyvis on hyvis ja pahis on pahis. Mutta Pauliina Sudella päähenkilöt ovat särmikkäitä ja vereviä, myös sivuhenkilögalleria pysyy kasassa. Tarina iskee ajan hermoon ja yleisinhimillisiin kipupisteisiin lujaa ja uskottavasti. Juoneen löytyy yllättäviä käänteitä, eikä pieni elokuvamaisuus ja epärealistisuus siellä täällä haittaa, koska perustarinaa kuljetetaan rautaisella otteella ja taidolla.

Takaikkuna kuvaa verkottunutta aikaamme, elämäämme netissä ja sen lukemattomissa rekistereissä ja sovelluksissa. Nettiaikana kansakunnan kaapin päälle ei enää noin vain kavuta, tai ainakaan siellä ei patsastella, jos omassa kaapissa kalisee luurankoja. Mutta toisaalta, kenen tahansa kunniallisen taviksenkin elämä voidaan pistää päreiksi noin vaan jos sopivaa tahoa huvittaa, tai jos vain seuraajamäärä somessa kiinnostaa, tai jos antaa omien henkilökohtaisten traumojen ja kaunojen johdattaa itseään.

Sosiaalinen media yhdistettynä henkilötietoja sisältäviin tietokantoihin ja paskakaivojournalismiin. Onko se mahdoton yhtälö selviytyä, jos joku osaava datanlouhija ottaa sinut kohteekseen, haluaa tietää sinusta kaiken ja kenties haluaa sinulle ikävyyksiä?

Takaikkuna on taitavasti rakennettu ja piinaavan jännittävä trilleri. Mukaansatempaavuus luo hyytävän tunteen ja pakottaa kurkkimaan olan yli, tai siis pikemminkin kaikkien verkkoon kytkettyjen laitteiden suuntaan, pälyilemään niitä. Onneksi aloitin lukemisen perjantai-iltana, joten saatoin huoletta jatkaa lukemista läpi yön. Ei vaan voinut laskea käsistään.

Takaikkuna / Pauliina Susi. Tammi 2015. 555 sivua.

Libri di Lucan arvoitus - Mikkel Birkegaard

Antikvariaatinpitäjä Luca Campelli palaa ulkomaanmatkalta ja kiiruhtaa liikkeeseensä rakkaiden kirjojensa luokse. Tyytyväisenä hän siemailee konjakkia ja samoilee hyllyjen välissä. Kunnes äkkiä yksi opus kiinnittää hänen huomionsa: onko sijainen mennyt hankkimaan näin kallisarvoisen kirjan hänen poissa ollessaan, neuvottelematta hänen kanssaan?

Luca avaa kirjan ja alkaa lukemaan. Hetken kuluttua hän on kuollut.

Lucan poika Jon ei ole ollut isänsä kanssa tekemisissä kahteenkymmeneen vuoteen, mutta perii silti kaupan. Isän työn jatkaminen vanhojen kirjojen kaupustelijana ei menestyvää asianajajaa kiinnosta, mutta sitten Jonille selviää, että hänen isänsä on ollut bibliofiilisen salaseuran johtohahmo ja että sen jäsenillä, lettoreilla, on lukemiseen liittyviä maagisia kykyjä.

Parikymmentä vuotta aikaisemmin lettoret ovat riitaantuneet keskenään ja ajautuneet erilleen kahteen leiriin. Lucan mystinen kuolema päättää osapuolten välisen hiljaisen ja rauhallisen kyräilyn kauden, ja Jon tulee tempaistuksi mukaan salaseuran toimintaan. Vastapelureilla on suuri suunnitelma, mutta millainen?

Mikkel Birkegaardin esikoinen, ainoa häneltä suomennettu teos, on viihdyttävä ja suoraviivainen trilleri. Idea yliluonnollisia kykyjä omaavista lukijoista, jotka pystyvät manipuloimaan ihmisiä lukemisen kautta, on kiinnostava ja sai minut tarttumaan tähän kirjaan. Äitinä, ja ehkä muissakin rooleissa, omaisin mielelläni kirjassa kuvattuja kykyjä, mutta ei siitä eikä niistä sen enempää.

Tarina imaisee mukaansa. Vihjeitä ja toimintaa tarjoillaan sopivassa tahdissa ja oikeankokoisina annoksina. Vauhti kiihtyy loppua kohden ja juonen kulkuun ilmaantuu uusia käänteitä matkan varrella, kuten parilla istumalla luettavalta jännäriltä sopii odottaa.

Birkegaard on da Vinci koodinsa lukenut, näin uskallan veikata, ja tämä on mielestäni yksi parhaimmista Dan Brownin menestyksen vanavedessä ilmestyneistä koukkutrillereistä. Paljon heikompia esityksiä on tällä vertauksella markkinoitu.

Libri di Lucan arvoitus (Libri di Luca) / suomentanut Katriina Huttunen. WSOY 2009, 439 sivua.

Oli kerran kello nolla - Ali Smith

Voiko muistojen sirpaleista koota kokonaisen henkilön ja tälle identiteetin sekä historian? Mitä tapahtuu kun kello on nolla, voiko elämän aloittaa uusiksi?

Illallisvieras linnoittautuu isäntäväen vierashuoneeseen ja ilmoittaa lapulla, että hän on sitten kasvissyöjä, jos voisitte ystävällisesti toimittaa ruokaa. Viikot ja kuukaudet vierivät, mies ei tule huoneesta eikä suostu kommunikoimaan kenenkään kanssa. Tapahtuman ympärille saadaan pystytettyä niin mediasirkus kuin asiasta syvästi välittävien leiri: kuka on Miles Garth, miksi hän valtasi hänelle lähes tuntemattomien ihmisten vierashuoneen, onko hänellä sanoma, minkä intressitahon asiaa hän ajaa, kuinka hän voi?

Neljä eri kertojaa kertoo tarinaa vuorotellen. Neljä näkökulmaa elämään ja ihmisyyteen, muistoja ja sinne tänne poukkoilevia ajatuksia kertojasta itsestään ja hänen mielenliikkeistään. Samalla saamme tiedonmurusia lukkojen taakse sulkeutuneesta Milesista.

Ali Smith on taituri. Pöhkön ja yksinkertaisen tapahtuman ympärille hän punoo häkellyttävän ja mukaansa tempaavan hahmojen ja tarinoiden sekamelskan. Kohtalokkaiden illalliskutsujen kuvaus on suorastaan hulvaton. Episodi rakentuu pitkälti pelkän dialogin varaan, mutta silti henkilöt alkavat elämään ja heille piirtyy luonne, jota äimistellä ja arvioida: samaistuisiko, inhoaisiko, säälisikö, tykkäisikö. Tai jotain muuta, täyteläisiä hahmoja joka tapauksessa.

Smith leikittelee sanoilla, vihjailee ja johdattelee harhapoluille (mutta millaisille!). Hieman vaivannäköä kirjailijan kujeilevaan tyyliin sisälle pääseminen vaati aluksi, mutta vauhtiin päästyäni suorastaan ahmin lauseita ja herkuttelin sanoilla. Suomentaja Kristiina Drews on tehnyt mahtavaa työtä!

Jotenkin olen aiemmin onnistunut ohittamaan tämän kirjailijan tyystin, mutta nyt olen myyty. Toinen suomennettu teos Satunnainen on lukujonossa ja saattaa jopa päästä etuilemaan. Oli kerran kello nolla menee heittämällä kategoriaan ”voi lukea uudelleen”. Toivottavasti Otava jatkaa kirjailijan julkaisemista.

Oli kerran kello nolla (There but for the) / suomentanut Kristiina Drews. Otava 2013, 284 sivua.