On tyttö ja poika. Molemmat ovat kauniita, he ovat katseenvangitsijoita.
Toinen heistä on jopa niin kaunis, että ihmisten päät sekoavat: ihailusta,
halusta, kateudesta, halveksunnasta. Molempia on myös elämä riepotellut:
seksuaalista ahdistelua, traagisia kuolemantapauksia, metsiin tai muistoihin
eksyneitä vanhempia.
Tyttö ja poika tapaavat, rakastuvat ja haluavat korjata
toisensa kuntoon.
Siinä pääpiirteissään tarina, johon Delacourt tuo kierrettä
ja käännettä napakasti kuvatuilla sivuhenkilöillä, sekä kerronnalla, jossa
huumori ja kaihomielisyys liittoutuvat. Kertojan ääni on tarinassa
voimakas. Lukiessa tuntui kuin kuulisin päässäni ranskankielisistä elokuvista
tuttua nopeatempoista selostusta.
Mutta kertoja ei tyydy pelkästään kuvailemaan. Alusta alkaen hän antaa vaivihkaa ymmärtää, että kolhuitta ei selvitä ja kepeästi alkanut tarina saa synkempiä sävyjä.
Lukijan mieleen hiipii levottomuus. Eivätkö
rakastavaiset saakaan olla onnellisia? Miksi eivät, piru vieköön, he ovat ansainneet sen! Mitä tapahtuu?
Katseenvangitsijat vilisee viitteitä, elokuvien ja näyttelijöiden
nimiä. Onneksi suurin osa nimistä on tuttuja, muuten yletön nimien tiputtelu
saattaisi ärsyttää. Kirja on runsaudensarvi myös muilta osin: tunteet ja
tunnelmat pursuavat valtoimenaan, laulu- ja runositaatit ovat välillä turhankin
paatoksellisia.
Vajaa kolmesataa sivua pienikokoista kirjaa on kuitenkin kompakti
paketti, jonka voi lukaista ohimennen, vaikka kirjailijan maneerit eivät niin
ihastuttaisikaan. Mutta sen voi myös lueskella viipyillen, perehtyen vaikkapa samalla
Jean Follainen (1903-1971) runouteen.
Ja kirjan loppu? Keksin vain yhden sanan millä sitä kuvata,
mutta antaa sen nyt olla.
Kirjailija Kirjasammossa
La première chose qu'on regarde / Suomentanut
Leena Leinonen. WSOY, 2014. 239 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti