Aina silloin tällöin haluan lukuputkeen
jotain taattua laatua, kirjailijaa jonka teokset kestävät useamman lukukerran. Yksi
näistä kirjailijoista on Carol Shields. Lempikirjailijan (uudelleen)lukeminen
on kuin ystävän tapaaminen pitkästä aikaa. Ei muodollisuuksia, ei kursailuja;
jatketaan luontevasti siitä mihin viimeksi jäätiin. Ja ihan vaan hiljaakin saa
olla, vaivaantumatta.
Tällä kertaa tartuin Shieldsin
esikoiseen Pikkuseikkoja (Small Ceremonies), jossa seurataan kanadalaisen
Gillin perheen ja heidän ystäviensä elämää syksystä kevääseen. Kertoja on
perheen äiti Judith, elämäkertakirjailija ja kotiäiti. Hänen miehensä Martin on
englannin kielen apulaisprofessori, John Miltoniin erikoistunut
tutkija. (Miltonin pääteos Kadotettu
paratiisi näyttelee kohtalaista roolia Shieldsin tarinassa.) Perheessä on klassiset
kaksi lasta: Meredith 16 v. ja Richard 12 v.
Gillit ovat vastikään viettäneet aikaa
Englannissa, Birminghamissa Martinin pitäessä sapattivuotta. Spaldingit joiden
kodissa he tuon ajan asuivat, näiden ollessa puolestaan Kyproksella, kulkevat
mukana kertomuksessa muistoina ja anekdootteina, vaikka perheet eivät toisiaan
koskaan tavanneetkaan. Richard käy kirjeenvaihtoa Spaldingien tyttären kanssa. Mutta
Judithin osalta muistoihin liittyy myös syyllisyydentunnetta. Pitikö mennä tonkimaan
kaikki loukot toisten kodissa?
Shields on taitava arjen ja perheen
kuvaaja. Hän osaa antaa pienille, huomaamattomille teoille ja asioille
merkityksen. Viisautta ja näppärää sanankäyttöä ilman raskautta ja
pitkäpiimäisyyttä! Ei ihan helppo yhdistelmä loistavallekaan kirjailijalle. Pidän
myös Shieldsin ilkikurisesta huumorista, joka pirskahtelee salavihkaa rivien
väleissä ja yksittäisissä sanoissa. Tässä kohtaa täytyy antaa suuri kiitos kääntäjä
Hanna Tarkalle, joka on tavoittanut Shieldsin ilmaisun hienovaraisuuden ja
välittänyt sen suomeksi mitä mainioimmin.
Kirjallisuuden ystäville Pikkuseikkoja tarjoaa herkullisia
luonnehdintoja. Gillien perhetuttu Furlong Eberhardt edustaa itsetietoista, pompöösiä
kirjailijaa. Vain hänen kaltaisensa voi olla niin tomppeli, että yrittää
järjestää kirjallisuustapahtumaa samana iltana kun koko kansakunta käpertyy
television ääreen katsomaan jalkapalloa. Furlongin pitämällä luovan
kirjoittamisen kurssilla, jonne Judithkin osallistuu, nähdään toinen toistaan
hellyttävämpiä kirjailijanalkuja. Judithin omat ponnistelut romaanin
kirjoittamisen saralla kulkevat piinallista vuoristorataa. Lopulta tapaamme
myös Mr. John Spaldingin, joka saapuu yllätysvierailulle Gillien luo,
kirjallisia ambitioita hänelläkin.
Kirjailijan tai tutkijan
ammattien ironinen ruotiminen on tuttua Shieldsin monista muistakin teoksista.
Esimerkiksi Kaiken keskellä Mary Swann
(Swann) kertoo kirjamaailman eri toimijoiden aikaansaamasta härdellistä
traagisesti kuolleen runoilijan ympärillä. Teoksissa Rakkauden tasavalta (The Republic of Love) ja Sattumankauppaa (Happenstance) päähenkilöt ovat akateemisia
tutkijoita. Romaanissa Ellei (Unless)
tapaamme Retan, kirjallisuuden sekatyöläisen, joka työstää esseitä, käännöksiä,
novelleja, esipuheita...
Shieldsin teoksissa päivästä
toiseen junnaava arki saa hohdetta ja kirjan luettuaan omia pölyisiä nurkkia ja
mähnäisiä keittiönpöytiä sietää hetken aikaa ärhentelemättä. On kuin olisi
käväissyt lyhyellä lomalla.
Small Ceremonies / suomentanut Hanna Tarkka. Otava, 2011. 240 sivua.
Small Ceremonies / suomentanut Hanna Tarkka. Otava, 2011. 240 sivua.