Vuoteen on mahtunut paljon hyviä lukuelämyksiä. Minimitavoite 50 luettua kirjaa ei ihan tullut täyteen, hitaahko lukija kun olen ja työelämä haittaa harrastusta. Onneksi olen oppinut kesken jättämisen taidon ja vieläpä lakannut häpeämästä sitä! Jos ei nappaa, niin ei nappaa. Tyylikkäämmin asian voisi ilmaista lainaamalla yhtä kirjastoalan gurua S. R. Ranganathania: "Jokaiselle lukijalle kirja, jokaiselle kirjalle lukija".
Tässä muutama menneen vuoden loistohetkistä:
Kotimaiset kolauttajat
Lukeminen painottui tänä vuonna
näköjään enemmän käännöskirjallisuuteen. Noin (vain?) kolmasosa
lukemistani kirjoista oli kotimaisia, mutta ne olivatkin sitten helmiä
kaikki tyynni. Pakotin itseni valitsemaan tähän koosteeseen vain kolme
vaikuttavaa teosta.
|
Mies, ja hänen asiansa / Pirkko Saisio |
|
"
Ilmoitus
on tässä, sivun alalaidassa. Tässä se nyt kuitenkin on. Ja tässä
todellakin väitetään, ettei merta enää ole. Olkoon niin. Ei kiveä kiven
päälle, Pablo, ei kiveä kiven päälle. Sellaisen minä vaadin omaan
muistokirjoitukseeni."
Vanhan ystävän kuolinilmoituksen
näkeminen suistaa miehen raiteiltaan. Harvoin lukiessa tulee näin
vahvaa tunnetta, että on fiktiivisen hahmon pään sisällä ja nahoissa.
Pirkko Saisio on mestari!
|
Mies joka kuoli / Antti Tuomainen |
Mies
saa kuulla lääkärin vastaanotolla, että häntä on jo pitkään myrkytetty
ja hän voi kuolla hetkenä minä hyvänsä. Ennen kuolemaansa mies aikoo
kuitenkin selvittää, kuka häntä on murhaamassa ja miksi.
Tästä
ei trilleri juuri voi parantua! Kielellisesti rikas ja mustalla
huumorilla höystetty tarina imaisee mukaansa päähenkilön kujanjuoksuun
niin ettei kirjaa malta laskea käsistään.
|
Luxus / Milja Kaunisto |
"Pariisi
oli vanhan kuningaskunnan peili. Se oli viemäri, johon ahne antoi ylen
voidakseen ahmia lisää. Se oli häkki, jossa nälkäinen nääntyi epätoivoon
edessään olkileipä, johon porvarillakaan ei ollut varaa."
Luxus
näyttää kuinka pieni, ahne ja irstas olio ihminen pahimmillaan on.
Mutta ehkä jotain hyvääkin meistä sentään löytyy. Säväyttävä
historiallinen romaani Ranskan vallankumouksesta.
2016 oli hyvä scifivuosi
|
Station eleven / Emily St. John Mandel |
Heti tammikuun alussa tuli luettua vuoden yksi parhaimmista kirjoista: Arthur C. Clarke-palkinnon voittaja
Station Eleven on taitavasti rakennettu, kauniisti kirjoitettu tarina ja terävänäköinen spekulaatio pandemian jälkeisestä maailmasta.
Emily St. John Mandel luotaa ihmisen psyykeä armotta ytimeen asti, mistä löytyy ahneutta, itsekkyyttä ja muuta ikävää, mutta myös pyyteettömyyttä, lähimmäisenrakkautta, ja ennen kaikkea uskoa kulttuurin rakentavaan ja parantavaan voimaan. Ei tarvitse olla scifin harrastaja nauttiakseen tästä kirjasta, suosittelen kaikille.
|
Slade House / David Mitchell |
David Mitchell yllättää kirja kirjalta. Hän on genrekameleontti, joka hallitsee lajityypin jos toisenkin. Ja myös puhuu voimakkaasti sen puolesta että ns. viihdekirjallisuutta ja ns. korkeakirjallisuutta (literary vs. genre) ei erotettaisi eikä varsinkaan arvotettaisi jyrkästi. Hyvä, kannatan! Slade House on tiivistunnelmainen kauhutarina salaperäisestä talosta, jonne kutsutaan "vieras" joka yhdeksäs vuosi lokakuun viimeisenä lauantaina. Mutta mitä vieraanvaraisuuden taakse kätkeytyy?
|
Acceptance / Jeff VanderMeer |
Jeff VanderMeerin
Eteläraja-trilogiassa tutkimusretkikunta yrittää selvittää ihmisjärjelle käsittämättömiä ilmiöitä tunnetun maailman viereen muodostuneella vaarallisella alueella.
Sarja on mysteerikirjallisuuden parhaimmistoa, jossa
lyövät kättä scifi, kauhu ja psykologinen jännitys. Kerronta pitää otteessaan
ja on tavattoman värikästä.
|
Illuminae / Kaufman & Kristoff |
Vuoden piristävin ylläri oli nuorille aikuisille suunnattu avaruusooppera Illuminae. Syrjäistä planeetta Kerenzaa pommitetaan ja eloon jääneet lähtevät
pakomatkalle kolmella avaruusaluksella viholliset kintereillään.
Päähenkilökaksikko, rakastavaiset Kady ja Ezra joutuvat mylläkässä eri aluksille.
Kerronta koostuu
hakkeroiduista asiakirjoista, kuten sähköposteista, kartoista,
kuulustelupöytäkirjoista ja kommentoiduista valvontakameranäytteistä.
Kuulostaako tylsältä? Ota selvää, mutta suosittelen kypärää (mielellään
avaruussellaista) ja turvavyötä. Vauhdikas ja hauska tarina on toteutettu visuaalisesti upealla tavalla.
Lemppareita
|
Hävityksen jumala / Kate Atkinson |
Paljon on hyviä kirjailijoita ja paljon myös itsellä lempikirjailijoita, mutta on vain yksi Kate Atkinson. Kirjojen rakenne, henkilöt, kieli ja kerronta, tarinan kaari... parhautta kaikki.
Hävityksen jumala on itsenäinen sisarteos romaanille
Elämä elämältä. Päähenkilö Teddy Todd on runoilija ja lentäjäsankari, jonka vaiheita seurataan niin sota-ajalla kuin sen jälkeen.
Yhden miehen ja hänen läheistensä tarinan kautta Atkinson maalaa panoraaman 1900-luuvn Britannian ja laajemminkin Euroopan henkisestä ilmapiiristä ja muutoksesta.
|
Käärmeitten kesä / Virpi Hämeen-Anttila |
Dekkareita tulee luettua verrattain vähän, mutta Kalle Björk -sarjaan olen jäänyt koukkuun ja odottelen innolla uusia osia.
Sarjan ensimmäinen kirja Yön sydän on jäätä esitteli
meille Karl Axel Björkin, sisäasianministeriön virkamiehen, joka toimii myös
salapoliisina 1920-luvun Helsingissä.
Seikkailut jatkuvat vakuuttavasti ja koukuttavasti
sarjan kakkosessa
Käärmeitten kesässä. Iäkäs nainen löytyy kuolleena
asunnostaan ja kaikki viittaa luonnolliseen kuolemaan. Mutta
vainajan sukulaiset epäilevät, että jutussa saattaa olla jotain hämärää ja
pyytävät Björkin apuun.
Hyvää lukuvuotta 2017!