7. toukokuuta 2017

Kaivos - Antti Tuomainen



Antti Tuomaisesta on hyvää vauhtia kehkeytymässä lempijännäristini. Ensimmäinen häneltä lukemani kirja Parantaja (Helsinki-kirjat 2010) on hyytävä dystopia ilmastonmuutoksen runtelemasta maailmasta. Mies joka kuoli (Like 2016) puolestaan on mestarinäyte mustan huumorin saralta ja kielellisesti hykerryttävän nautinnollinen.

Kaivos on tutkielma ahneudesta, rakkaudesta ja anteeksiannosta. Päähenkilö toimittaja Janne Vuori saa nimettömän viestin, jossa vihjataan että Pohjois-Suomessa sijaitsevalla kaivoksella on syyllistytty ympäristörikoksiin. Samaan aikaan kuvioihin ilmestyy Jannen kolmekymmentä vuotta poissa ollut isä, jolla on kannettavanaan synkkiä salaisuuksia. Jannen sekä ammatillinen että henkilökohtainen elämä ajautuu totaaliseen myllerrykseen.

Lukijana kiusaannun tai pitkästyn helposti, jos kerronnassa on paljon dialogia. Ja Tuomaisella dialogia riittää, mutta nautin siitä täysillä! En osaa tarkalleen sanoa, mikä siinä viehättää, mutta esimerkiksi seuraava pätkä on uskomaton, lukiessa menin täysillä henkilöiden nahkoihin ja tunnetiloihin:

-          Mistä tiesit tulla tänne, poika kysyi.
-          Seurasin sinua poliisiasemalta.
-          Mistä tiesit että olin poliisiasemalla?
-          Olet poikani, Emil sanoi. - Haluan tietää missä olet
-          Et vastannut kysymykseeni.
-          Mielestäni vastasin.
-          Isä-poika-hetki, Janne sanoi. – Kannatti odottaa kolmekymmentä vuotta.

Kaivos on paitsi vakuuttavaa kerrontaa, myös kannanotto kaivostoiminta- ja ympäristökeskusteluun. Nolo ja pelottava Talvivaara-sekoilu tulee väkisin mieleen kirjaa lukiessa.

Janne Vuori kirjoitta blogissaan: ”Tulen lähiaikoina kaivautumaan syvemmälle Suomalahden nikkelikaivokseen ja ennakoin, myös sisäpiirilähteeni ansiosta, että se – sekä hankkeena että toiminnassa olevana kaivoksena – kiteyttää suomalaisen kaivostoiminnan, jossa parhaassakin tapauksessa näyttää olevan tuloksena joidenkin kymmenien ihmisten työllistyminen, muutaman ihmisen vaurastuminen – ja jättimäinen lasku niin luonnolle kuin veronmaksajalle. Emmekä silti pysty pelastamaan kaikkea. Verorahat katoavat savuna ilmaan. Suuri osa saastuneista alueista menetetään sukupolvien ajaksi. On aika kysyä miksi.”

Ajankohtainen, jännittävä, vauhdikas ja hemmetin hyvää kieltä. Sitä on Kaivos. Suosittelen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti