Alkuvuosi on ollut
hienoista haipakkaa leipätyön kanssa. Blogi vaipui hibernaatioon. Lukeminenkin
on ollut jähmeää, mutta jotain sentään on tullut tavattua. Tammikuun alussa oli
vielä rehvakas olo ja tartuin pariin haasteeseenkin.
Ompun runohaasteen
aloitin varsin rempseästi. Luin suitsait jokusen kokoelman (lukukokemuksista
lisää toisella kertaa), sekä pikkuisen tietotaustaa Siru Kainulaisen teoksesta
Runon tuntu. Mielenkiintoinen kirja, joka harmi kyllä piti palauttaa kirjastoon
ennen kuin ehdin edes puoleen väliin. Positiivista tietysti että kirja
kirjastossa kiertää, eikä pötköttele hyllyssä.
Mutta sitten tapahtui
jotain. Runojen lukeminen jäi. Se vain jäi.
Vastasin haasteeseen
tammikuussa näin: Tämä on hyvä haaste!
Runot tuppaavat minulla jäämään paitsioon, joten tässä on hyvä tapa selvittää,
miksi niin käy. Ehkä löydän runouden, ehkä totean että ei ole minun juttuni.
Kesällä se nähdään. Hienoa, että Omppu pidensi haasteen koko vuoden
mittaiseksi; ehdin vielä terästäytyä ja reflektoida. Miksi alkuinnostus ei
kantanut, koska kuitenkin pidin lukemastani... Jännää.
Helmetin lukuhaasteeseen
läksin myös. Ja olenkin yrittänyt lukemilleni kirjoille löytää sopivan kohdan
haastelistasta. Hankalaa! Voisihan sitä toisinkin päin toimia ja etsiä
haasteeseen sopivia kirjoja, mutta jatkan kiemurteluani, katsotaan kuinka monta
osumaa saan aikaiseksi. Haasteen etenemisestä toitottelen Twitterissä.
Lyhykäisesti muutamasta
alkuvuonna lukemastani uutuuskirjasta:
Lumikadun kertoja /
Katja Kaukonen, WSOY 2017
Tarina sijoittuu toisen
maailmansodan aikaiseen Puolaan. Talonmies kertoo sodan riepottelemien
asukkaiden elämästä Lumikadulla, Gwiazdan kaupungissa. Varmaotteista, kaunista
kerrontaa. Kaukonen kirjoittaa värikkään henkilökaartinsa hahmoista lämpimästi
ja koskettavasti. Lukiessa tuli mieleen useammankin kerran Markus Zusakin
Kirjavaras.
Muistojen kirja /
Petina Gappah, suomentanut Tero Valkonen, Otava 2017
Albiinonainen istuu
murhasta syytettynä kuolemansellissä zimbabwelaisessa vankilassa ja kertoo
tarinaansa yhdysvaltalaiselle toimittajalle. Synkkä ja rankka tarina on
kerrottu aistivoimaisesti ja viehättävästi. Kirjassa on yksi kauneimpia
viimeisiä lauseita, mitä tiedän, värisytti selkäpiitä ja kostutti silmäkulmat.
Pähkinänkuori / Ian
McEwan, suomentanut Juhani Lindholm, Otava 2017
Pähkinänkuori
pähkinänkuoressa: känninen sikiö selittää maailmaa. Tarinan kertoja on
syntymätön lapsi, joka kohdun sisällä seuraa, kuinka hänen äitinsä suunnittelee
rakastajansa kanssa miehensä ja tulevan lapsensa isän murhaamista. Äiti
naukkailee ja kuuntelee podcasteja, joten sikiöstä on kehittynyt viiniasiantuntija,
sarkastinen oppinut ja nykyajan analysoija. Melkoisen uskalias asetelma, mutta
koska Ian McEwan on mestari, on käsissämme lähes täydellinen lukuelämys.
Sleeping Giants /
Sylvain Neuvel
Maanpinnan alta
paljastuu jättimäisiä, metallisia ruumiinosia. Salainen tutkimusryhmä alkaa
jäljittämään palasia ja ratkomaan niiden mysteeriä. Näppärä ja mukaansatempaava
tieteistrilleri. Kuuntelin tämän englanninkielisenä äänikirjana, jonka totetus
on vertaansa vailla! Useamman lukijan juuri sopivasti kuunnelmamainen luenta on
fantastista!
Like on julkaissut
kirjan suomeksi nimellä Uinuvat jättiläiset, suomentajana Juha Ahokas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti