Otava, 2014. 349
sivua.
Kiihkeä ja poliittisesti levoton 1920-luvun Helsinki tuntui kiehtovalta
dekkarin miljööltä, joten tartuin tähän Virpi Hämeen-Anttilan uusimpaan. Olen
iloinen, että tein niin. En ole ollut varauksettoman
ihastunut hänen aiempiin romaaneihinsa ja monta on jäänyt lukematta. Mutta
dekkaristina Hämeen-Anttila kolahtaa. Taitavana kuvaajana hän herättää eloon
hämyisät Helsingin yöt klubeineen ja seurapiireineen, unohtamatta kaupungin
rujompia kasvoja: ylikansoitettujen työläisasuntojen ja salakapakoiden
kurjuutta ja makkiämpäreiden löyhkää.
Yön sydän on jäätä esittelee uuden etsivän Karl Axel
Björkin, sisäasiainministeriön virkamiehen joka poliisiystäviensä kanssa, ja
vähän yksikseenkin, ratkoo rikoksia vapaa-ajallaan. Björk on humaani ja
tieteellisesti ajatteleva, toisaalta turhamainen ja nautiskelunhaluinen.
Etsiväntyössään onnistuakseen hän pystyy käyttämään toisia ihmisiä hyväkseen,
ja potee siitä huonoa omaatuntoa. Maltillisuutensa ja sopeutuvaisuutensa vuoksi Björkiä
kyräillään ja suoranaisia syytöksiäkin sataa niskaan, niin työtovereilta kuin
sukulaisilta: petturi, pelkuri, keinottelija. Sisällissodan muistot ovat verekset
ja puolensa pitää tietää; yritys ymmärtää asioita laajemmin ei ole
hyväksyttävää. Särmää Björkin hahmossa on riittävästi, jotta sen varaan voi
alkaa rakentamaan kirjasarjaa.
Björkin ensimmäinen tapaus on lupaava. Juomavesisäiliöstä
löytyy ruumis ja tapausta tutkiessaan etsivä kulkee pitkin Helsinkiä, milloin
vossikalla, milloin automobiililla, välillä juosten kuolemanpelossa tai varjostajaa eksyttäen. Miten kaikki
tutkinnassa esiin tulevat henkilöt liittyvät toisiinsa, vai liittyvätkö mitenkään?
Onko kyseessä salaliitto? Onko murhan motiivi poliittinen? Vähä vähältä Björkin ajatukset kirkastuvat ja
ratkaisun avaimet löytyvät. Vastahakoisia poliisikumppaneita pitää vielä vakuutella.
Klassista dekkaria aidoimmillaan ja lähestulkoon parhaimmillaan.
Lopussa
kerronnan jännite hieman löpsähtää ja rikoksen ratkettua
jaaritellaan sivukaupalla. Siinä tietysti pedataan sarjalle jatkoa,
heitetään täky, mutta ainakin minua tämä piirre dekkareissa kiukuttaa.
Muutakin
pienen pientä jurputettavaa olisi, mutta koska kokonaisuus toimii, jään
kiltisti
ja jännityksellä odottamaan jatkoa. Tervetuloa salapoliisikööriin Kalle
Björk.
