Viimeinen näytös - Mari Jungstedt

Muistan hämärästi lukeneeni Jungstedtilta yhden kirjan hänen alkupään tuotannostaan ja yhtä hämärästi muistan pitäneeni siitä, mutta en tarpeeksi alkaakseni seuraamaan sarjaa. Kaikkea kun ei ehdi. Niinpä Viimeisen näytöksen lukeminen oli melkein kuin uuteen kirjailijaan ja poliisipoppooseen tutustumista.

Toimittaja Erika Malm löytyy murhattuna hotellihuoneestaan kesken Almedal-viikon. Rasisminvastainen uhri oli aiemmin joutunut uusnatsien hampaisiin ja kun lisäksi paljastuu viitteitä avioliiton ulkopuolisesta suhteesta, on poliiseilla useampikin tutkintalinja työn alla. Murhatutkinnan rinnalla kuljetetaan päiväkirjaa, jossa kirjoittaja kuvaa intohimoista suhdettaan kesäteatterin näyttelijän kanssa. Ja tarinat risteävät tietysti myöhemmin.

Rikoksen selvittäminen etenee, epäiltyjä tulee ja menee ja loppuratkaisuun on saatu leivottua yllätyksen makua. Mutta. En yleensäkään innostu ylen määrin kun dekkareissa pöyhitään rikosta ratkovien henkilöiden yksityiselämän kiemuroita, mutta tässä se vietiin niin pitkälle että melkein jätin kesken. Sen verran pieni ja nopealukuinen kirja oli, että päätin sinnitellä loppuun asti.

Komisario Anders Knutas sureksii avioeroaan ja on rakastunut kollegaansa, joka vastaa tunteisiin. Tarinaan mielestäni löyhänlaisesti liittyvä pariskunta, tv-reportteri Johan Berg ja luokanopettaja Emma Winarve, kipuilee uusperhe-elämää: jatkaako vaiko eikö. Ja taisi olla muitakin murheita ja sutinoita menossa hahmokaartilla.

Välipalakirjasta käy, mutta ei innostanut tutustumaan kirjailijan tuotantoon enemmälti.


Den sista akten / suomentanut Emmi Jäkkö. Otava, 2015. 317 sivua.

Viimeisestä näytöksestä ovat bloganneet ainakin:  Lukutoukan ruokalista Nenä kirjassa Kissa kirjahyllyssä