Totuus Harry Quebertin tapauksesta - Joël Dicker

Syksy tuo tullessaan usein jonkinasteisen lukujumin. Kirjakaupat, lehdet ja blogit pursuilevat mitä houkuttelevampia uutuuskirjoja, mutta minä nyrehdin ympäriinsä, aloitan pinkan kirjoja eikä mikään niistä vedä. Nyt luulen keksineeni syyn: parvekeahdistus. Parvekkeella lukeminen (ja muukin oleilu) on vain niin mahtavaa! Ilmojen viiletessä on siirryttävä sisätiloihin, eivätkä uudet rutiinit hetimmiten löydy.

Lukujumia ei ehkä kannattaisi lähteä selättämään järkäleellä, mutta sitä sitten päätin yrittää. Totuus Harry Quebertin tapauksesta on yli 800-sivuinen möhkäle. Lukukokemuksena epätasainen ja ärsyttävä, mutta koukut on aseteltu löysähköön ja jokseenkin yksinkertaiseen kerrontaan sopivasti: juuri kun olet kyllästymäisilläsi, tapahtuu jotain, joka herättää mielenkiinnon ja pakottaa jatkamaan.

Tarina on eräänlainen toisinto Twin Peaksista. Ollaan periamerikkalaisessa pikkukaupungissa, jossa kaikki tuntevat toisensa ja kaikilla tuntuu olevan jotain salattavaa. Harry Quebert on kirjailija ja opettaa kirjallisuutta yliopistossa. Tapahtumat käynnistyvät kun Harryn talon tontilta löytyy yli kolmekymmentä vuotta sitten kadonneen tytön, Nola Kellerganin, ruumis ja ruumiin viereltä Harryn kuuluisimman romaanin alkuperäinen käsikirjoitus. Tarinaa kertoo Harryn oppilas, kuuluisa kirjailija Marcus Goldman. Hän lähtee Auroran kaupunkiin tarkoituksenaan puhdistaa mentorinsa ryvettynyt maine ja saada tämä vapaaksi murhasyytteistä.

Käänteitä ja yllätyksiä kirjassa riittää ihan loppuriveille saakka. Yhden jos toisenkin auroralaisen kulissit romahtavat Marcuksen tutkimusten edetessä. Kuka ja millainen oli nuorena kuollut Nola, ja mitä tarkoittavat Harryn toistuvat vihjailut totuudesta?

Joël Dickeriltä on ilmestynyt suomeksi tänä syksynä Baltimoren sukuhaaran tragedia. Senkin on kustantanut Tammi mutta ei sentään Keltaisessa kirjastossa kuten Harry Quebertin. Ihmettelin lukiessani kovasti että miksi näin, ei Harry Quebert huono kirja ole, mutta ei kuitenkaan sitä mitä Keltaiselta kirjastolta on tottunut odottamaan.

Kirjasta ovat kirjoittaneet mm. Lumiomena Kirjakaapin kummitus ja Sonjan lukuhetket