Suljetun tilan mysteereissä on
jotain kiehtovaa, joten pitihän tähän Ruth Waren trilleriin tarttua.
Matkatoimittaja Lo Blacklock luulee
saaneensa jättipotin päästessään mukaan luksusristeilijän neitsytmatkalle. Miljonääri
lordi Bullmerin vieraslistalla on potentiaalisia sijoittajia, toimittajia ja
muita silmäätekeviä. Henkilökuntaa eksklusiivisella aluksella on huomattavasti
enemmän kuin matkustajia. Lon on tarkoitus verkostoitua ja kirjoittaa elämänsä
juttu, joka sinkoaa hänen uransa tähtiin. Toisin käy.
Matkan ensimmäisenä yönä Lo
herää, tukevasta humalastaan huolimatta, vaimeaan huutoon, säntää ylös ja näkee
ikkunasta, kuinka viereisen hytin parvekkeelta heitetään veteen ruumis. Lo
epäilee että uhri on hytti numero 10 matkustaja, nuori nainen, jolta hän
aiemmin illalla lainasi ripsiväriä. Muuten hyvä, mutta matkustajaluettelon
mukaan hytti 10 on tyhjä ja koskemattomalta se myös näyttää. Aluksen
turvallisuuspäällikön kanssa Lo kiertää joka sopukan, tapaa kaikki henkilökunnan
jäsenet, mutta kukaan heistä ei ole se, jonka hän näki hytissä 10. Lon
uskottavuus on mennyt, mutta hän jatkaa asian kaivelua ja huomaa pian olevansa
vaarassa.
Alku oli haparointia,
kärsimättömyys valtasi mielen moneen kertaan ja mietin, mihin tätä introa
tarvitaan. No, kyllä kaikelle selitys tavallaan löytyi, mutta kokonaisuudelle olisi
ollut parempi pysyä trillerin maailmassa ja jättää yritykset saada päähenkilöön
psykologista syvyyttä (se on tulkintani alkujaarittelulle). Kun tapahtumat
vihdoin lähtevät liikkeelle niin kyllä kirjan ihan mielellään lukee loppuun,
kala on koukussa, mysteeri on ratkaistava.
Kirja on viihdyttävä keskitason
jännäri, veikeästi nykyaikaan tuotu klassinen suljetun huoneen mysteeri, mutta
jotain kaipasin. Ettei vain ikävöintini kohde olisi ollut Hercule Poirot;
nilkkaimineen ja vahattuine viiksineen hän olisi sopinut tähän miljööseen
täydellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti