Olen hurahtanut
dystopiakirjoihin siinä määrin, että teen näköjään jo heräteostoksia.
Kobostoresta tarttui onkeen Shell,
josta en etukäteen tiennyt yhtikäs mitään, enkä edes yrittänyt hankkia tietoa
ennen ostopäätöstä. Kannattiko kauppa?
Maapallon
tulevaisuus on uhattuna, sillä valtava asteroidi lähestyy ja törmäys voi tuhota
koko sivilisaation. Englannin uusi, monarkian syrjäyttänyt, johtaja Jonathan
Spencer alkaa rakentamaan uutta veden alaista maailmaa, jonne maan väestö voi
paeta turvaan. Underworld ei ehdi
valmistua hänen elinaikanaan, mutta hänen poikansa Ivan jatkaa isänsä työtä jämerin
ottein.
Red oli
8-vuotias kun hän laskeutui uuteen kotiinsa, läpinäkyvällä kuvulla suojattuun
keinotekoiseen kaupunkiin meren pinnan alle. Redin isä on kuollut hämärissä
olosuhteissa ja äidistään hän joutui eroon asteroidin iskun aiheuttamassa
sekasorrossa. Äiti jäi ylös vanhaan maailmaan ja Red joutui orpokotiin.
Underworld on turvaton ja raaka
ympäristö. Väkivalta rehottaa joka kadunkulmassa, oikeudenkäyntejä ei ole,
ihmisiä katoaa jäljettömiin ja kaikesta on pulaa. Ivan Spencerin hallitus on
ainoa työllistäjä, eikä työpaikkoja riitä kaikille. Tässä hornan kuilussa Red
varttuu vailla ystäviä ja rakkautta ja on tarinan alkaessa 19-vuotias, vihainen
ja katkera sekä yksi niitä harvoja, jotka eivät usko kansan pelastajana
esiintyvän Spencerin puheisiin. Jotain on vialla ja Red päättää selvittää
totuuden veden yläpuolisesta maailmasta ja äitinsä kohtalosta.
Indiekirjailija Chris Gillin esikoisromaani tuo välillä mieleen Siilon saagan, välillä Wayward
Pinesin ja miksipä ei myös Nälkäpelin. Suuruudenhullu diktaattori tyrannisoi
niukkuudessa elävää kansaa ja pimittää tältä totuuden. Kapinointi on vain ajan
kysymys, väkivaltakuvauksissa ei kursailla ja tarina sisältää yllätyskäänteen,
ellei useampia.
Shell käynnistyy
vahvasti ja koukuttavasti. Alussa esitellään ahdistunut ja kapinamielinen sankari
Red, hänen harvat ystävänsä sekä luonnoton elinympäristö, josta Red päättää
päästä pois. Mutta loppupuolella kirjaa kerronta hajoaa hengästyttävän nopeiksi
siirtymiksi ja juonenkäänteet töksähtelevät. Tukalat tilanteet ratkaistaan turhan
nopeasti, helposti kuin (anteeksi) Viisikoissa. Reiluun kahteen sataan sivuun
on yksinkertaisesti tungettu liikaa isoja asioita ja tapahtumia, henkilöhahmot
ja ihmissuhteet kehittyvät häiritsevän vauhdikkaasti.
On kylläkin virkistävää
lukea yksiosaisia dystopioita genreä valtaavien trilogioiden seassa, mutta
Shellissä on hutiloinnin makua. Paradoksaalisesti juuri kirjan lyhyys ja
nopealukuisuus piti otteessaan ja luin tarinan loppuun, enkä todellakaan toivo,
että kertomus olisi venytetty trilogiaksi.
Nurina sikseen,
en kadu kirjan hankkimista. Kaiken kaikkiaan Shell on varsin lupaava debyytti, jota
voi suositella erityisesti dystopiakirjoista kiinnostuneille. Minä ainakin panen
kirjailijan nimen korvani taakse, toki odottaen jatkossa harkitumpaa ja
hallitumpaa juonen kuljetusta.
Shell / Chris Gill. PRNTD Publishing,
2015.