WSOY, 2013.
327 sivua.
”Olen ilmeisesti jossakin elämän ja kuoleman valtakunnan välisessä
limbossa, jossa ainoa tehtäväni on kertoa kaikki mitä muistan Säteestä.”
Vic Allcock on klassisen
arkeologian professori, seikkailija ja opportunisti. Viinaa kuluu ja naisia
kaatuu. Hän opettaa arkeologiaa Kreikassa kunnes maa ajautuu talouskriisiin ja
työt loppuvat. Vic päätyy Suomeen karismaattisen Voula Papadupoulosin johtamalle
kaivaukselle. Voula on kyseenalaista mediahuomiota saaneen Kahdeksaisen kultin
päällysnainen ja yhteisön päämajan, Tiedon Akatemian rehtori.
Akatemian läheisyyteen ollaan
rakentamassa uutta asuinlähiötä ja Voula haluaa tutkia paikan ennen kuin
kaivinkoneet mylläävät maaston. Vaikka Vic haistaa palaneen käryä, yleensä
pelastuskaivaukset hoitaa jokin virallisempi taho, hän ottaa pestin vastaan.
Osittain rahapulan takia, osittain siksi että mieleen muistuu
opiskelijakaivauksilla edellisenä syksynä ollut Säde, kaunis ja levoton sielu, jonka
kanssa Allcockilla luonnollisesti oli seksisuhde. Velvoittaahan siihen jo
nimikin.
Kahdeksaisen kultin jäsenet
ahkeroivat pientilallaan, tekevät henkimatkoja tuonpuoleiseen, palvovat vanhoja
suomalaisia jumalia: Ukkoa, Akkaa, Perkelettä, Raunia. Mutta eivät kieltäydy
pitsasta ja könöttävät iltaisin television ääressä siinä missä muutkin.
Tarinaan liittyy vielä Säteen poikaystävä Antti, älykäs mutta sosiaalisilta
taidoiltaan onneton pelikoodari.
Kertomuksen keskiössä on Säde,
joka sinkoilee milloin mihinkin suuntaan epämääräisessä kaipuussaan, toisaalta
vetää muita puoleensa. Suhde äitiin ja isosiskoon on etäinen, eikä Säde näiden
maanittelusta huolimatta suostu palaamaan kotiin. Kuollutta isäänsä ”Suomen
tunnetuinta ateistia” Säde kaipaa kiivaillessaan uskonnollisista asioista
Voulan ja kultin jäsenten kanssa. Voulan mielestä Säde toistelee isänsä
mielipiteitä kuin opetettu papukaija.
Henkilökaarti on koomisuudessaan
uskottava ja saa aikaan hetkittäin jopa riemastuttavaa dialogia tieteen ja
uskon kahakoinnista. Supinen sekoittaa eri tekstilajeja ja vaihtelee
kertojanääniä, ja saa tämän silppuratkaisun myös toimimaan. Tarina rullaa ja
Vicin tilitys kuoleman takaa pitää jännitettä yllä. Mitä kaivauksilta löytyy,
miten Vic kuolee?
Odotin loppuratkaisulta enemmän,
mutta pettymys jos se nyt ihan sitäkään oli, kesti vain hetken. Tästä
kokemuksesta rohkaistuneena pitäneekin tarttua Supisen muihin kirjoihin.
Novellikokoelma Apatosauruksen maata
aikoinaan aloittelin, mutta en tuolloin saanut siitä otetta ja muut kirjat ovat
jääneet kokonaan väliin. Toistaiseksi.
