Metsän äiti - Anne Leinonen

”Tilastollisesti tällä kylällä kyllä tapahtuu enemmän kuin kauhuelokuvassa.”

Nuori nainen, Riina, palaa vuosien tauon jälkeen synnyinseudulleen töihin. Ränsistynyt kotitalo soisen metsän reunalla nostaa pintaan niin kaihon kuin ahdistuksen, ympäröivän kyläpahasen asukkaat ovat uteliaita, silti umpimielisiä. Voisiko suomalaisempaa olla?!

Kesätyö Museoviraston leivissä jää taka-alalle, kun Riina alkaa näkemään näkyjä, vai ovatko ne muistoja, vuosia sitten suolta surmattuna löydetystä tytöstä ja mökkiinsä elävältä palaneesta miehestä. Jotain on pahasti vinossa ja peloistaan sekä muiden vastustuksesta huolimatta Riina ryhtyy penkomaan menneisyyttä.

Menneet pahat teot, kosto ja hyvitys. Tästä on kyse, mutta peruskaavan jännärillä teemaa ei käsitellä. Tarinassa sukelletaan syvälle suomalaiseen mytologiaan, metsänpeittoon ja vaihdokkaiden maailmaan. Ja tietysti suohon, Suomessa kun ollaan. Lukiessa tunki mieleen myös kreikkalaisten myytti maan jumalattaresta Gaiasta. 

Leinonen ujuttaa myytit ja muinaisuskomukset realistiseen maailmaan aluksi vaivihkaa ja lisää kierroksia ja jännitettä loppua kohden, niin että kirja pitää ahmaista yhdeltä istumalta.

Kirjailija taitaa myös luontokuvauksen ja osaa luoda vahvoja tunnelmia: ”Tie oli kasvanut umpeen, mutta siirtelin risukkoa syrjään ja puskin tiheikön läpi soistuneelle aukiolle. Sumun sormet tavoittelivat minua, mutta kuljin sitä nopeammin. Lähestyin suomökkiä jalkoja varovasti maahan sovittaen. Maaperä hyllyi ja kurnahteli, sammalikko tihkui kosteutta ja saappaanvarteen puski vettä.”

Suosittelen myös Leinosen romaania Viivamaalari, joka on kaupunkimiljööseen sijoittuva dystopia. 

Metsän äidistä ovat kirjoittaneet mm. Usvankirja, Oksanhyllyltä, Kirjakaapinkummitus.

Metsän äiti / Anne Leinonen. Atena 2017.