Luca avaa kirjan ja alkaa lukemaan. Hetken kuluttua hän on kuollut.
Lucan poika Jon ei ole ollut
isänsä kanssa tekemisissä kahteenkymmeneen vuoteen, mutta perii silti kaupan.
Isän työn jatkaminen vanhojen kirjojen kaupustelijana ei menestyvää asianajajaa
kiinnosta, mutta sitten Jonille selviää, että hänen isänsä on ollut
bibliofiilisen salaseuran johtohahmo ja että sen jäsenillä, lettoreilla, on
lukemiseen liittyviä maagisia kykyjä.
Parikymmentä vuotta aikaisemmin
lettoret ovat riitaantuneet keskenään ja ajautuneet erilleen kahteen leiriin. Lucan
mystinen kuolema päättää osapuolten välisen hiljaisen ja rauhallisen kyräilyn
kauden, ja Jon tulee tempaistuksi mukaan salaseuran toimintaan. Vastapelureilla
on suuri suunnitelma, mutta millainen?
Mikkel Birkegaardin esikoinen, ainoa häneltä suomennettu teos, on
viihdyttävä ja suoraviivainen trilleri. Idea yliluonnollisia kykyjä omaavista
lukijoista, jotka pystyvät manipuloimaan ihmisiä lukemisen kautta, on
kiinnostava ja sai minut tarttumaan tähän kirjaan. Äitinä, ja ehkä muissakin
rooleissa, omaisin mielelläni kirjassa kuvattuja kykyjä, mutta ei siitä eikä
niistä sen enempää.
Tarina imaisee mukaansa. Vihjeitä
ja toimintaa tarjoillaan sopivassa tahdissa ja oikeankokoisina annoksina.
Vauhti kiihtyy loppua kohden ja juonen kulkuun ilmaantuu uusia käänteitä matkan
varrella, kuten parilla istumalla luettavalta jännäriltä sopii odottaa.
Birkegaard on da Vinci koodinsa lukenut, näin uskallan
veikata, ja tämä on mielestäni yksi parhaimmista Dan Brownin menestyksen
vanavedessä ilmestyneistä koukkutrillereistä. Paljon heikompia esityksiä on
tällä vertauksella markkinoitu.
Libri di Lucan arvoitus (Libri di Luca) / suomentanut
Katriina Huttunen. WSOY 2009, 439 sivua.
