Historialliset romaanit eivät ole
ominta omaani lukemista. Ja usein, hyvistä aikeista ja lujista päätöksistä
huolimatta, jäävät kesken. Ei tällä kertaa.
Eletään vuotta 1796. Ranskan
vallankumous on järisyttänyt Euroopan aateilmastoa ja pienisuuri Turun kaupunki
saa tästä osansa. Jotkut haaveilevat tasavallasta, vaikka sitten verisen
mittelön kautta. Toisaalla aatelisto hamuaa takaisin menetettyjä (etu)oikeuksia.
Monarkiallakin on omat kannattajansa. Tässä sekavassa ja palonarassa ilmapiirissä
tapahtunut herrasmiehen epäilyttävä kuolemantapaus on kuin huolimattomasti sytytetty
tulitikku.
Tukholmasta Turkuun muuttanut luutnantti
Carl Wennehielm on saanut mietityttävän mutta vastaan panemattoman kutsun
saapua Turun raatihuoneelle. Kaupunginviskaali Appengren pyytää häntä mukaan
tutkimaan julmalla tavalla surmatun kapteeni Fågelstiernan tapausta. Murhattu
on ollut sen verran kerkeä mies, että Wennehielmillä ja Appengrenillä on pian useita
tutkintalinjoja työn alla. Onko motiivina murhaan mustasukkaisuus, salakuljetukseen
liittyvä raha, (ns.) kunnia vai salaliitto kuningasta vastaan?
Kapteeni Wennehielm on aiemmin
ollut mukana selvittämässä kuningas Kustaa III:n murhaa, mutta ei tuolloin
saanut syyllisiä käpälälautaan, ja epäilee että juuri tästä syystä hänet on
haluttu mukaan Fågelstiernan murhan tutkimuksiin. Jalkavammasta kärsivä, katkeroitunut
luutnantti viettää hiljaiseloa tarmokkaan mamselli Mannelinin huoltaessa
taloutta. Wennehielm on oppinut mies ja viinit tunteva kulinaristi. Hänen
keittiössään tehdään uskaliaita ranskalaisen keittiön kokeiluja, vaikka
mamselli välillä asiasta purnaakin.
Tartuin Kellariin
dekkarina/jännärinä ja aluksi meinasin väsyä juonenkulun verkkaisuuteen. Murhaa
kyllä tutkitaan ja käänteitä ja tutkintalinjoja riittää; ripeää meno ei ole. Mutta
ympäristön ja aikakauden kuvaus korvaa kyllä vauhdikkuuden puutteen runsain
mitoin. Neljännen luvun johdanto kiteyttää kerronnan hengen oivallisesti: ”Neljäs luku, jossa kauheaan
kuolemantapaukseen johtaneiden syiden selvittely etenee hitaanpuoleisesti,
huolimatta luutnantti Wennehielmin ankarista pohdiskeluista ja
kaupunginviskaali Appengrenin ahkerasti jalkatyöstä.” Ankara pohdiskelu ja
ahkera jalkatyö tehdään elävästi kuvatussa ympäristössä, vanha Turku herää henkiin
hajuineen, makuineen ja äänineen.
Kiitos tämän kirjan, ryntäsin
paikkaamaan aukkoja sivistyksessäni ts. palauttamaan mieleen autonomiaa
edeltävien vuosien tapahtumia Suomen historiassa. Eipä ole sitten lukiovuosien
tullut näitäkään mietittyä, surku sinänsä sillä historialla kun tuppaa olemaan
tapa toistaa itseään. Tai eihän se historia mitään tee, me ihmiset sen teemme.
Luutnantti Wennehielmin seikkailut jatkuvat romaanissa Kello, eli Selonteko
tapahtumista, jotka käynnistyivät, kun luutnantti Carl Wennehielm alkoi
tutkia Kustaa III:n sodassa taistelleen majurin katoamista.
Kellari / Jyrki
Heino. Schildts & Söderströms 2012.
