Arturo Pérez-Reverte – Kärsivällinen tarkka-ampuja
El francotirador paciente / suomentanut Sari Selander.
Like, 2014. 263 sivua.
”Kreikkalaiset näyttivät, mitä harmonia ja kauneus on, impressionistit
muuttivat totaalisesti valon merkityksen, futuristien painopiste oli
liikkeessä, Picasso teki moninaisuudesta synteesin... Mutta nykyisin, taide
tekee meistä...”
Taidekriitikko Lex Varela on
moderniin taiteeseen erikoistunut jäljittäjä. Hän metsästää kustannusyhtiöiden
laskuun kiinnostavia taiteilijoita ja kirjoja. Nyt hänelle tarjotaan juttujen
juttua. Sniper. Legendaarinen graffititaiteilija, jota ei koskaan ole saatu
kiinni, jonka oikeaa nimeä kukaan ei tiedä, näöltä hänet tuntee ehkä muutama
läheinen ja uskollinen graffitintekijä. Sniper, jonka töitä saadakseen
galleristit myisivät vaikka äitinsä ja jonka päästä on luvattu palkkio.
Aihe ja juoni tuovat mieleen
Pérez-Reverten ensimmäisen suomennetun kirjan Flaamilaisen taulun, jossa konservaattori löytää salakirjoituksen
1400-luvulla maalatusta taulusta. Viesti vihjaa muinoin tapahtuneeseen murhaan,
mutta jonka selvittäminen alkaa vaatimaan uhreja myös nykyajassa. Kärsivällisessä tarkka-ampujassa
hollantilaiset mestarit ovat muuttuneet nykypäivän katutaiteilijoiksi ja
arvoituksellisuus on jäänyt vähemmälle. Kirja on nopealukuinen ja maiskahtaa
välityöltä, mutta on kelpo trilleri ja sisältää kiinnostavia ajatuksia
graffititaiteesta.
”Viranomaisten mukaan graffiti pilaa urbaanin tilan, vaikka me kaikki
joudutaan sietämään mainoksia: valokylttejä, mainospilareita, tienvarsitauluja,
mainoksia bussien kyljissä ja niiden typeriä viestejä.”
Niin, kyllä ainakin minä
mieluummin katson (tai siedän) laitonta, taidolla ja hyvällä maulla tehtyä
graffitia kuin riihikuivalla lunastetulle paikalle ripustettua pornahtavaa, tai
muulla tavoin noloa jäätelö- tai alusvaatemainosta. Ulkoilmassa kyllä olisin
mieluiten ilman kumpaakin ja menisin keskittyneesti museoon tai galleriaan tai
selailisin kirjoja tai kuvastoja kun haluan ihmetellä jonkun visuaalisia
näkemyksiä. (Ja töhertelijöille juuriharja kouraan. Tehkää välillä jotain
vähemmän myötähäpeää aiheuttavaa, mutta kuuratkaa jälkenne ensin!) Kirjasta
oppii myös mukavasti graffitikulttuurin sanastoa. Tosin nyt kun tämmöinen
keski-ikäinen kirja(sto)tätikin sitä osaa, ne varmaan uudistavat tesauruksensa
saman tien.
Takaisin kirjaan. Ajojahti vie
Lexin Espanjasta Italiaan, missä Sniper kannattajineen toteuttaa toinen
toistaan taidokkaampia tempauksia. Julian
talo Veronassa saa osansa ja sitten siirrytään Napoliin, jossa metsästäjä
ja saalis vihdoin kohtaavat. Mutta onko Sniper ostettavissa?
Ei tämä teos mielestäni Pérez-Reverten
alkuaikojen tasolle (Flaamilainen taulu,
Yhdeksäs portti, Miekkamestari) yllä, mutta kannattaa lukea jos
viihdyttävistä trillereistä tykkää tai jos graffitit kiinnostaa.
”... Hän haki oikeaa sanaa. ”Tyhmempiä” minä ehdotin. Sniper katsoi
minua kiitollisena.”
