Sydäntorni - Jennifer Egan

Jennifer Egan on pitkään roikkunut listalla ”kirjailija, jonka tuotantoon pitäisi tutustua”. Aika suuri hämäys (A Visit from the Goon Squad) toi kirjailijalle Pulitzerin vuonna 2011. Sydäntorni (The Keep) on palkintoa edeltävää tuotantoa, joten aloitetaan siitä.

Danny ja Howard ovat serkuksia, joita elämä on kuljetellut eri suuntiin. Lapsena pojat viettivät paljon aikaa yhdessä, mutta yhteisten leikkien ja aurinkoisten perhepiknikkien lomaan mahtui myös tragedia, joka erotti kaverukset toisistaan.

Sittemmin Howard on rikastunut arvopaperimeklarina ja on kolmikymppisenä tarpeeksi rikas lopettaakseen työt ja tehdäkseen mitä haluaa. Hän on ostanut ikivanhan linnan Keski-Euroopasta aikomuksenaan kunnostaa siitä hotelli ja avuksi restaurointipuuhiin on kutsuttu Danny. New Yorkin ravintolabisneksessä pyörivä, nettiriippuvainen huithapeli saapuu paikalle vähintäänkin kyräillen ja toteaa järkytyksekseen ettei linnan ympäristössä ole verkkoa.

Jonkin aikaa seurataan Dannyn ja Howardin tarinaa, mutta kohta kertomus muuttuu kertomukseksi, jota kirjoittaa murhasta tuomittu Ray vankilan kirjoitusterapiaryhmässä. Pian käy myös selväksi että Raylla on rooli kertomassaan tarinassa; onko hän Danny, Howard vai joku muu linnan tiluksilla työskentelevistä? Sitten seurataan vuorotellen Rayn elämää vankilassa, hänen ihastuksensekaista suhdettaan kirjoituskurssin vetäjään Hollyyn ja Rayn kirjoittaman tarinan kehkeytymistä.

Ja kaiken keskellä kohoaa linna ja sen vanhin osa, sydäntorni, joka on lähes vuosituhannen seisonut ylväänä ja valloittamattomana. Tornissa asustaa 98-vuotias paronitar von Ausblinker aseistettuna ja valmiina puolustamaan sukunsa perintöä ja kunniaa. Sydäntornia ei noin vain kaapata.

Sydäntorni on napakka sekoitus psykologisesti vahvaa ihmiskuvausta ja jännäriä, höysteenä ripaus kauhuromantiikkaa. Linna torneineen ja sokkeloineen olisi tarjonnut ainekset rehevämpään ja fantasiatyyliseen revittelyyn kuin mitä kirjailija tässä tarjoilee. Vankilakundi Rayn astuessa näyttämölle koin hienoisen pettymyksen, mutta sitä ei kestänyt kauaa. Jennifer Egan ammentaa peittelemättä useammasta kirjallisuuden konvention laarista pysyen silti omaäänisenä. Ei jää yhden kirjan kirjailijaksi minulla, Aika suuri hämäys odottaa jo vuoroaan.

Sydäntornista ovat kirjoittaneet mm. Kirjoihin kadonnut Morren Maailma Lumiomena