4. elokuuta 2015

Oli kerran kello nolla - Ali Smith



Voiko muistojen sirpaleista koota kokonaisen henkilön ja tälle identiteetin sekä historian? Mitä tapahtuu kun kello on nolla, voiko elämän aloittaa uusiksi?

Illallisvieras linnoittautuu isäntäväen vierashuoneeseen ja ilmoittaa lapulla, että hän on sitten kasvissyöjä, jos voisitte ystävällisesti toimittaa ruokaa. Viikot ja kuukaudet vierivät, mies ei tule huoneesta eikä suostu kommunikoimaan kenenkään kanssa. Tapahtuman ympärille saadaan pystytettyä niin mediasirkus kuin asiasta syvästi välittävien leiri: kuka on Miles Garth, miksi hän valtasi hänelle lähes tuntemattomien ihmisten vierashuoneen, onko hänellä sanoma, minkä intressitahon asiaa hän ajaa, kuinka hän voi?

Neljä eri kertojaa kertoo tarinaa vuorotellen. Neljä näkökulmaa elämään ja ihmisyyteen, muistoja ja sinne tänne poukkoilevia ajatuksia kertojasta itsestään ja hänen mielenliikkeistään. Samalla saamme tiedonmurusia lukkojen taakse sulkeutuneesta Milesista.

Ali Smith on taituri. Pöhkön ja yksinkertaisen tapahtuman ympärille hän punoo häkellyttävän ja mukaansa tempaavan hahmojen ja tarinoiden sekamelskan. Kohtalokkaiden illalliskutsujen kuvaus on suorastaan hulvaton. Episodi rakentuu pitkälti pelkän dialogin varaan, mutta silti henkilöt alkavat elämään ja heille piirtyy luonne, jota äimistellä ja arvioida: samaistuisiko, inhoaisiko, säälisikö, tykkäisikö. Tai jotain muuta, täyteläisiä hahmoja joka tapauksessa.

Smith leikittelee sanoilla, vihjailee ja johdattelee harhapoluille (mutta millaisille!). Hieman vaivannäköä kirjailijan kujeilevaan tyyliin sisälle pääseminen vaati aluksi, mutta vauhtiin päästyäni suorastaan ahmin lauseita ja herkuttelin sanoilla. Suomentaja Kristiina Drews on tehnyt mahtavaa työtä!

Jotenkin olen aiemmin onnistunut ohittamaan tämän kirjailijan tyystin, mutta nyt olen myyty. Toinen suomennettu teos Satunnainen on lukujonossa ja saattaa jopa päästä etuilemaan. Oli kerran kello nolla menee heittämällä kategoriaan ”voi lukea uudelleen”. Toivottavasti Otava jatkaa kirjailijan julkaisemista.

Oli kerran kello nolla (There but for the) / suomentanut Kristiina Drews. Otava 2013, 284 sivua.

2 kommenttia:

  1. Minultakin Oli kerran kello nolla oli ohittunut. Nyt pitäisi löytää Satunnainen lukuun. Sain lukea alkua uudelleen, mutta sitten pääsin tarinaan ja ihastuin siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ali Smith pääsi kyllä minulla heti lempikirjailijakööriin. Satunnainen on vielä lukematta, mutta on toisaalta ihana odottaa, kun tietää että hyvää on varmasti tulossa.

      Poista