Lapsen oikeus - Ian McEwan

Fiona Maye on perheoikeuden tuomari ja on työkseen tottunut ratkomaan vaikeita riitoja. Oikeuteen päätyy eri kulttuuritaustat omaavia eroamassa oleva pareja riitelemään lastensa tulevaisuudesta, toiset tappelevat rahasta ja usein uskonnollisuus sotkee asiat. Lainsäädäntö nostaa lapsen edun aikuisten edun edelle ja tähän periaatteeseen Fiona nojaa ja luottaa: ”Hän uskoi tuovansa kohtuullisuutta toivottomiin tilanteisiin.”

Kirja alkaa kun Fionan aviomies on juuri ilmoittanut haluavansa aloittaa suhteen toisen naisen kanssa. Ei hän avioeroa halua, vaan vaimon luvalla ja hyväksynnällä säpinää laimentuneen avioseksin tilalle. Juuri kun pitäisi alkaa asiasta kunnolla rähisemään soi puhelin ja Fiona saa kiireellisen tapauksen hoidettavakseen. Alaikäinen leukemiaan sairastunut Jehovan todistaja on kieltäytynyt verensiirrosta. Sairaalan mukaan verensiirto on ainoa keino pelastaa nuoren Adamin henki; Fionan on tehtävä päätös nopeasti.

Fionan parisuhdekriisiä ja Adamin taistelua hengestään kuljetetaan rinnan ja tarinat risteävät moraaliin liittyvällä tematiikallaan ajaen Fionan, järkevän ja loogisesti ajattelevan juristin, emotionaaliseen myrskyyn ja ammattietiikan reuna-alueille.

Kertomusta höystävät Fionan tapausselostukset hänen tuomitsemistaan jutuista ja ne olivat mielestäni tämän, kaikin puolin mainion, kirjan parasta antia. Adamin tarinan lisäksi käsitellään muitakin hankalia juttuja, joista meillä kaikilla varmaan on intuitiivinen selkärankareaktio valmiina. Kun lukee Fionan monelta kantilta punnittua, välillä hänen omaa henkilökohtaista näkemystään vastustavaa argumentointia, ei voi kun nostaa hattua niille, jotka tällaista työkseen tekevät. Demokratiassa ja oikeusvaltiossa kaikkien kukkien pitää antaa kukkia; ilmiselvälle konnalle, tai muuten vaan idiootille, pitää antaa mahdollisuus puolustautua. Ja tuomarin on oltava objektiivinen. Utopia?

Ian McEwan on mestarillinen kertoja ja hallitsee tiiviin ilmaisun. Pariin sataan sivuun hän on loihtinut elämänmakuiset henkilöt sekä juohevan tarinan, jonka jännite kestää loppuun asti uuvuttamatta välillä. Ja tähän päälle saamme vielä roppakaupalla ajattelun aihetta.

Lapsen oikeus / The Children Act, suomentanut Juhani Lindholm. Otava 2015, 222 sivua.