Donna Leon jatkaa uusimmassa dekkarissaan
tutuilla teemoilla. Oikeudenmukaisuus ja myötätunto elämässä kolhittuja kohtaan
johdattavat komisario Brunettin tutkimaan mykän ja yksinkertaisena pidetyn
pesulatyöntekijän kuolemaa.
Vainajasta ei löydy mitään
tietoja virallisista rekistereistä ja hänen äitinsä suhtautuu poliisin
kysymyksiin vastahakoisesti ja vältellen. Vaikka viitteitä rikokseen ei ole,
Brunettia vaivaa tapauksen ympärillä vellova hiljaisuus, monikin tuntuu
tietävän enemmän kuin kertoo.
Kuinka on mahdollista elää koko elämä ilman
jäljen jälkeä minkään viranomaisen tiedostoissa, ja miksi näin on? Brunetti jatkaa
kumppaneineen epävirallista tutkintaansa ja törmää venetsialaiseen aristokraattiperheeseen,
jolla tuntuu olevan yhteys kuolleen miehen äitiin.
Siinä missä Brunetti edustaa
oikeudentajun ja säälin kaltaisia hyveitä, hänen esimiehensä apulaispoliisipäällikkö
Patta saa symboloida vähemmän mairittelevia piirteitä: omahyväisyyttä ja
korruptiota lähentelevää vaikutusvaltaisten tahojen hännystelyä. Tällä kertaa
Brunetti joutuu auttamaan pomoaan pormestarin maineen puhtaana pitämisessä. Brunettin
kunniaksi on sanottava, ettei hän paljon näe asiassa vaivaa, mutta juonittelee
Pattalta vastapalveluksen.
Kultamuna on Leonin 22. Brunetti-dekkari ja monet hahmoista ovat
pyörineet kuvioissa alusta alkaen. Vaikka useat Leonin luomista henkilöistä ovat
lähes karikatyyrejä, kuten ilkeä ja juonitteleva ylietsivä Scarpa tai renessanssineron
kaltainen signorina Elettra, on tuttu henkilökaarti tätä saagaa eteenpäin
kantava voima. Eikä pidä unohtaa Brunettin ideaalia perhettä, heidän veden
kielelle nostattavia aterioitaan ja älykkäitä keskustelujaan. Tämän porukan
pariin palaa mielellään.
Donna Leon hallitsee
viihdyttämisen taidon, mutta osaa myös sörkkiä moraalisia tuntoja ja nostaa
esiin yhteiskunnallisia epäkohtia. Rikostensa näyttämöä Venetsiaa hän kuvaa kiehtovammin
kuin paraskaan matkakirja.
Luin jokin aika sitten
kirjailijan haastattelun, jossa hän lupasi ettei aio tappaa Brunettia lopettaakseen
sarjan kirjoittamisen. Kiitän!
The Golden Egg / suomentanut Kaijamari Sivill. Otava, 2015. 301 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti