10. toukokuuta 2015

Kuolema sypressin varjossa - Vera Vala



Häpeilemättömän viihdyttävä ja aisteja viettelevä Italiaan sijoittuva rikostarina. Kyytipojaksi sopii hyvin jäähdytetty prosecco ja tuoreet mansikat; matkakuumekin saattaa yllättää. Täydellinen kesädekkari siis.

Kuolema sypressin varjossa aloittaa Arianna de Bellis tutkii –sarjan. Arianna on italialais-suomalainen Italian seurapiireistä tuttu kaunotar, joka poliitikkona toimineen miehensä kuoleman jälkeen on perustanut etsivätoimiston. Vampiksi leimatun amerikkalaisen, Lily Montgomeryn, murhatutkimus vie Ariannan maaseudulle, pittoreskiin Tolfan pikkukylään. Arianna huomaa olevansa keskellä haudottujen salaisuuksien ja padottujen tunteiden hetteikköä. Eikä tutkimuksia helpota että toimeksiantaja, Lilyn lanko Luciano, aiheuttaa Ariannassa hämmennystä ja tunnekuohuja.

Realen perhe omistaa Tolfassa hotellin. Hotelli kituutteli toimintakykynsä rajoilla, kunnes liikemiesvaistoa omaava miniä Lily ideoineen sai yrityksen uuteen nousuun. Idearikkauden lisäksi Lily oli kaunis ja hurmaava; Tolfan miesten päät menivät pyörälle ja naiset katkeroituivat. Kun tähän lisätään kilpaileva liikeyritys, käpälistä karannutta kunnianhimoa, kostonhalua sekä poliitikkoja, joilla on vaikeuksia pitää sepalustaan kiinni skandaalinkaan pelossa, saadaan aikaan lukijaa koukuttavaa vihjailua. Lisäksi Ariannan menneisyydestä annetaan vihiä; jotain on tapahtunut, mutta mitä, ja mitä sitten?

Italian maisemat, tuoksut, maut. Ne käyvät kimppuun. Jostain syystä ajattelen tätä kesädekkarina vaikka rakastan Suomen kesää. Miksi hemmetissä paeta oliivilehtojen maisemiin kun kotoinen suvi on sateellakin ihana (on se!)? Tai sitten on niin, että marraskuun roudasta maaliskuun rospuuttoon kestävän ajanjakson aikana tämän kaltainen tarina romuttaisi viimeisenkin uskon auringon ja lämmön palaamiseen.

Vaikka en kauheasti viehättynyt, eikä tullut pakottavaa tarvetta tarttua jatko-osiin, en voi kuitenkaan moittia. Vera Vala on poiminut Arianna-sarjaansa dekkarin ja romanttisen kirjallisuuden genreistä yhteensopivia palasia ja kutonut niistä verkon, johon moni varmasti mielellään ui. Pistän korvan taakse. Ehkäpä joskus kaipaan luettavaa italialaisen skumpan seuraan tai uskaltaudun kokeilemaan kaamoslääkkeenä.

Gummerus 2012. 359 sivua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti