Häpeilemättömän viihdyttävä ja
aisteja viettelevä Italiaan sijoittuva rikostarina. Kyytipojaksi sopii hyvin
jäähdytetty prosecco ja tuoreet mansikat; matkakuumekin saattaa yllättää.
Täydellinen kesädekkari siis.
Kuolema sypressin varjossa
aloittaa Arianna de Bellis tutkii –sarjan. Arianna on italialais-suomalainen
Italian seurapiireistä tuttu kaunotar, joka poliitikkona toimineen miehensä
kuoleman jälkeen on perustanut etsivätoimiston. Vampiksi leimatun
amerikkalaisen, Lily Montgomeryn, murhatutkimus vie Ariannan maaseudulle,
pittoreskiin Tolfan pikkukylään. Arianna huomaa olevansa keskellä haudottujen
salaisuuksien ja padottujen tunteiden hetteikköä. Eikä tutkimuksia helpota että
toimeksiantaja, Lilyn lanko Luciano, aiheuttaa Ariannassa hämmennystä ja tunnekuohuja.
Realen perhe omistaa Tolfassa
hotellin. Hotelli kituutteli toimintakykynsä rajoilla, kunnes liikemiesvaistoa
omaava miniä Lily ideoineen sai yrityksen uuteen nousuun. Idearikkauden lisäksi
Lily oli kaunis ja hurmaava; Tolfan miesten päät menivät pyörälle ja naiset
katkeroituivat. Kun tähän lisätään kilpaileva liikeyritys, käpälistä karannutta
kunnianhimoa, kostonhalua sekä poliitikkoja, joilla on vaikeuksia pitää
sepalustaan kiinni skandaalinkaan pelossa, saadaan aikaan lukijaa koukuttavaa
vihjailua. Lisäksi Ariannan menneisyydestä annetaan vihiä; jotain on
tapahtunut, mutta mitä, ja mitä sitten?
Italian maisemat, tuoksut, maut. Ne käyvät kimppuun. Jostain syystä ajattelen tätä kesädekkarina vaikka rakastan Suomen kesää. Miksi hemmetissä paeta oliivilehtojen maisemiin kun kotoinen suvi on sateellakin ihana (on se!)? Tai sitten on niin, että marraskuun roudasta maaliskuun rospuuttoon kestävän ajanjakson aikana tämän kaltainen tarina romuttaisi viimeisenkin uskon auringon ja lämmön palaamiseen.
Vaikka en kauheasti viehättynyt, eikä
tullut pakottavaa tarvetta tarttua jatko-osiin, en voi kuitenkaan moittia. Vera
Vala on poiminut Arianna-sarjaansa dekkarin ja romanttisen kirjallisuuden
genreistä yhteensopivia palasia ja kutonut niistä verkon, johon moni varmasti mielellään
ui. Pistän korvan taakse. Ehkäpä joskus kaipaan luettavaa italialaisen skumpan
seuraan tai uskaltaudun kokeilemaan kaamoslääkkeenä.
Gummerus 2012. 359 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti